top of page

Suosikkilajimme Padel - tietoa vammojen ennaltaehkäisystä


Padelia voidaan pitää korkean intensiteetin jaksottaisena urheilulajina, jolla on kardiovaskulaarisia ja hermo-lihashyötyjä. Valmentajien koulutuksessa sekä valmennustyössä tulisi tuoda esiin tietämys padelpelien dynamiikasta, jotta voidaan paremmin tunnistaa tärkeimmät loukkaantumisiin johtavat riskitekijät, loukkaantumistiheys ja -ominaisuudet sekä tehokkaimmat kuntouttavat hoitostrategiat. Tutkimukset osoittavat, että lajin nopeus ja äkilliset suunnanmuutokset padelottelun aikana voivat olla riskitekijä loukkaantumiselle, erityisesti harrastetason pelaajilla. (Match Analysis, Physical Training, Risk of Injury and Rehabilitation in Padel: Overview of the Literature, Demeco et.al 2022).


Vammat ja niiden yleisyys, sekä sukupuolen ja mailan vaikutus vammoihin.


Kaksi viidestä padelpelaajasta on kärsinyt vähintään yhden loukkaantumisen viimeisen vuoden aikana. Harrastajapelaajien kaikista vammoista 53.1 % vaati yli kuukauden toipumista.

Yleisimmät vammat padelissa ovat jänne- ja lihasvammat.


Suurin osa padelvammoista kohdistuu kuitenkin alaraajoihin (53,1 %). Yleisimpiä alaraajavammoja ovat nyrjähdykset, jotka ovat perinteisesti seurausta alaraajan äkillisestä sisäänpäin kääntymisestä ja pyörähtämisestä, kun pelaaja suorittaa suunnanmuutoksen.


Yläraajavammojakin esiintyy jonkun verran (37,5 %). Kun otetaan huomioon, että padelissa tehdään paljon pään yläpuolella tapahtuvia lyöntejä, niin suurin osa yläraajavammoista kohdistuu olka- ja kyynärpään alueelle aiheuttaen kiertäjäkalvosinoireyhtymää, subakromiaalista tendiniittiä, bursiittia ja epikondyliittia. Ero padelin ja muiden mailapelien yläraajavammojen osuudessa voi johtua siitä, että kenttä on pienempi kuin tenniksessä, mikä voi lisätä lyöntien tiheyttä. Tämä mahdollisuus, että käsivarren loitonnus-ulkokiertoliikkeet toistuvat useammin näiden iskujen aikana, voi selittää yläraajojen vammojen korkeamman määrän erityisesti epävakaan olkapään tapauksissa. (Riccio I., de Sire A., Latte C., Pascarella F., Gimigliano F. Conservative treatment of traumatic shoulder instability: A case series study. Musculoskelet Surg.) (van der Hoeven H., Kibler W.B. Shoulder Injuries in Tennis Players. Br. J. Sports Med. 2006).


Naisten väitetään kärsivät enemmän nivelsidevammoista kuin miesten, joten heidän tulisi tehdä enemmän ennaltaehkäisevää harjoittelua. Lisäksi amatööripelaajat kärsivät enemmän olkapäiden, kyynärvarren lihasten, kyynärpään jänteiden ja ranteen ja käsien luiden vammoista kuin aktiivipelaajat.

Miehet käyttävät raskaampia mailoja, joissa on kova ydin ja paksummaksi gripattu kädensija, kun taas naiset käyttävät kevyempiä, pyöreämpiä mailoja, joissa on pehmeä ydin ja ohuempi grippi. Amatöörinaisten ja miesten eroina vaikuttaisi olevan myös se, että miehet pelaavat padelia useammin. Vammojen esiintyminen padelissa lisääntyy pelaajilla, kun heidän mailansa paino on yli 350 g ja kun he pelaavat yli kuusi tuntia viikossa, vaikkakin se vähenee, kun pelaajat ovat harjoitelleet padelia yli viisi vuotta. (Incidence of Upper Body Injuries in Amateur Padel Players, Diego Muñoz et al 2022).


”Tennispohje” – keski-ikäisen tenniksen/padel harrastajan pohjelihasrepeämä.


”Tennis legiksi” kutsuttu pohjelihasrepeämä on tunnettu jo kauan. Kirjallisuudessa sen toi esille ensi kerran Powell vuonna 1883. Vamman laadusta ja tarkemmasta sijainnista on ollut vaihtelevia käsityksiä. Arner ja Lindholm totesivat operatiivisissa tutkimuksissaan vuonna 1958, että kyseessä oli nimenomaan m. gastrocnemiuksen mediaalisen haaran repeämä lihas-jänneliitoksen alueella. Myöhemmät kaikukuvaustutkimukset ovat vahvistaneet käsityksen. Tosin vaurioita esiintyy joskus myös muissa lähialueen kudoksissa, kuten m. soleuksessa tai plantarisjänteessä (Delgado ym. 2002). Useimmiten vaurio on pinnallinen; vain harvoin se ulottuu koko lihaksen läpi. Pohjelihasrepeämä on tyypillinen keski-ikäisillä harrastelijapelaajilla. Paljon pelaavilla ja alle 35-vuotiailla se on harvinainen. On ajateltu, että ikä tuo mukanaan lihas-jänneyksikön kudosrappeumaa, jonka sitten akuutti voimakas ponnistus laukaisee repeämäksi juuri lihas-jänneliitoksen alueelle. Vaurion paikka selittynee maksimaalisen kuormituksen kohdentumisesta ponnistuksen yhteydessä. Esilämmittelyn merkityksestä ennen peliä vaurion ehkäisemiseksi on erilaisia näkemyksiä. Sen sijaan vamman syntymisen ajankohdasta pelin aikana ollaan varsin yksimielisiä. ”Tennis leg” iskee toisen erän aikana eli noin tunnin kuluttua pelin alkamisesta. Pelaaja tuntee palloa tavoitellessaan ikään kuin voimakkaan iskun pohkeessaan, ja samalla kuuluu usein myös kudosvaurion merkkinä voimakas ”pamaus”. Vaurion asteen mukaan liikkuminen on tämän jälkeen vaikeaa tai jopa mahdotonta kivun takia. Ensiapu ensimmäisen 20 min aikana toteutetaan ”kolmen koon” periaatteella: kylmä, kompressio ja kohoasento minimoimaan vaurion laajuus. Tämän jälkeen tulisi siirtyä uusien suositusten mukaiseen PEACE&LOVE protokollaan. Anamneesi ja kliininen tutkimus riittävät oikeaan diagnoosiin. Tarvittaessa vaurion aste voidaan varmistaa ja visualisoida kaikuvauksella. Paikallisen kivun ja painoarkuuden lisäksi alueelle ilmaantuu myös turvotusta verenpurkauman seurauksena. Jalkaterän nosto tuottaa pohjekipua, mutta muutoin toiminnot ovat ilman jalan kuormitusta normaalit. Akillesjänteen kunto on luonnollisesti selvitettävä. Pohjelihasten aktiivinen liikehoito pitää aloittaa heti kivun salliessa. Vallitseva näkemys on, että hyvä hoitovaste saavutetaan nopealla aloituksella ja tehokkaalla harjoituksella. Liikehoidon lisäksi on käytetty myös muita fysioterapian muotoja, kuten ultraäänihoitoa. Muut oheishoidot, kuten tulehduskipulääkkeiden tai tukisidosten käyttö, riippuvat kudosvaurion ja siihen liittyvän turvotuksen asteesta. Pohkeen tukisidos sallii vähemmän kivuliaan ja vapaamman liikkumisen, joten sen käyttö on usein hyödyllistä. Pelikentälle voi palata asteittain kivun sallimissa rajoissa pohje siteessä. Paranemisennuste riippuu luonnollisesti kudosvaurion laajuudesta. Lievät repeämät paranevat 2–6 viikossa, mutta hankalat tapaukset voivat viedä 3–4 kuukautta, ennen kuin pelaamisen voi aloittaa. Vamman uusiutumisen riski on valitettavasti merkittävä. Sen takia suositellaan tehostettuja pohjelihasten venyttelyharjoituksia ennen peliä.

(Pertti Kivi, Heikki Aho ja Markku Järvinen, Duodecim 2009).


Lyönnit ja kentän koon vaikutus vammoihin sekä ennalta ehkäisy


Vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin eri lyöntejä suhteessa vammojen havaitsemiseen. Tämä tutkimus raportoi uusia vaikutteita pelianalyysiindikaattoreihin padelissa ja voisi auttaa pelaajia ja valmentajia havaitsemaan loukkaantumiseen liittyviä tekijöitä.


Yleisimmät lyöntityypit harrastajatasolla padelissa ovat syötöt, perus(flät)lyönnit , volleyt, lobbyt ja bajadat. Edistyneemmät pelaajien lyöntivalikoimaan sisältyy enemmän mm bandeja-, lobby-,volley-, ja smash-lyöntejä. Tämä edellyttää erityistä huomiota ylävartalon tehoon ja voimaan harjoituksissa edistyneiden pelaajien loukkaantumisten ehkäisemiseksi. Vaikka pallon iskuasento padelissa on 0-0,8 m päässä pelaajan painopisteestä, on tärkeää havaita eroja pelaajien tason mukaan. Huomionarvoista on mm että edistyneemmät pelaajat lyövät palloa takapainoisemmassa asennossa syötöissä ja hyökkäys- ja puolustuslyönneissä. Näistä tiedoista voi olla hyötyä padelvalmentajille, jotta he osaavat ottaa huomioon lyöntijakauman ja pelaajien tason valmennustyössään. Takakäden vedot voisivat olla myös vähemmän invasiivisiä vammojen suhteen. Tässä mielessä harjoitusten tulisi vaihdella paljon lyöntien ja pelitilanteiden suhteen, jotta rasitusperäisiä tuki- ja liikuntaelinvammoja voitaisiin vähentää.

(Ball Impact Position in Recreational Male Padel Players: Implications for Training and Injury Management Bernardino Javier Sánchez-Alcaraz et al 2021).


Siksi valmentajan tulisi ottaa käyttöön harjoitusohjelma, jolla ennaltaehkäistäisiin vammoja. Jotta loukkaantumiset eivät aiheuttaisi suorituskyvyn heikkenemistä tai turhia harjoittelutaukoja kilpailukauden aikana. Täydentävät asentoharjoitukset ja vartalon ”coren” voima näyttävät olevan välttämättömiä pitkäaikaisten seurausten aiheuttamien vammojen välttämiseksi, koska padelin luonteen mukaan urheilijat ovat erikoistuneet pelaamaan tietyllä kentän osalla.


Yhteenveto


Yhteenvetona voidaan todeta, että padelissa vammautumiseen voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi. Oheisharjoittelu, lyöntitekniikkaan, oikeaan mailan valintaan sekä palautumiseen, ravintoon ja lepoon keskittyminen ehkäisevät vammojen syntyä. Kinesioteippauksilla voidaan kehittää asentotuntoaistia (proprioseptiikkaa) sekä kuntoutuksen aikana voidaan kinesioteippien avulla aloittaa asteittainen kuormitus loukkaantuneelle alueelle. Kinesioteippaukset on hyvä tehdä ammattilaisen opastuksella tai valmentajan tulisi kouluttautua teippaukseen.


Jani Björkholm

Rocktape kouluttaja, koulutettu hieroja ja Z-health movement reeducational specialist





32 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page